Euroryhmä yksinkertaisesti

Euroalue on maailman suurin ja tärkein makrotalousalue.
Siitä huolimatta tällä valtavalla makrotalousalueella on ainoastaan yksi instituutio, jolla on laillinen asema:
Euroopan keskuspankki, jonka perustamiskirja määrittelee tämän Frankfurtissa sijaitsevan instituution valtaoikeudet sen ponnistellessa yhden ainoan tavoitteensa puolesta: hintavakauden.
Tämä jättää avoimeksi kysymyksen:
“Entäs hintavakautta laajemmat taloudelliset tavoitteet, kuten kehitys, investoinnit, työttömyys, köyhyys, sisäiset epätasapainotilat, kauppa, tuottavuus?”
“Mikä EU:n elin määrittelee euroalueen politiikan näissä asioissa?”
Euroryhmä ei ole Euroopan lain alainen
Useimmat uskovat että vastaus on: Euroryhmä. Todellakin, Euroryhmässä tehdään Euroopan nykyisyyden ja tulevaisuuden määrittelevät ratkaisevat päätökset. Paitsi että Euroryhmää ei ole olemassa Euroopan laissa!1
Ilman mitään kirjoitettuja sääntöjä tai laillista prosessia Euroryhmä tekee tärkeitä päätöksiä, jotka EU:n Talous- ja rahoitusasioiden neuvosto (Ecofin) sitten kumileimaa ilman minkäänlaista vakavastiotettavaa debattia.2
Kirjoitettujen sääntöjen tai laillisten proseduurien puute ei ole ainoa ongelma. Eurooppalaisten tulisi tuntea myös kaksi muuta ongelmaa. Yksi on, että troikka hallitsee Euroryhmää ja pakottaa sen päätöksentekoprosessiin, jossa valtionvarainministerit kuohitaan ja pakotetaan tekemään päätöksiä perustuen lähestulkoon olemattomaan tietoon. Toinen on Euroryhmän menettelytapojen järkyttävä läpinäkymättömyys.
Troikka dominoi Euroryhmää
Jokainen Euroryhmän keskustelu, sen joka kokous, etenee seuraavassa järjestyksessä:
Ensimmäiseksi (oli keskustelun aihe mikä tahansa, esim. Kreikan ‘pelastaminen’, Ranskan kansallinen budjetti) troikan edustajat puhuvat, alkaen EU:n Talous- ja Finanssiasioiden komissaarista (Pierre Moscovici), seuraavaksi EKP:n presidentti (Mario Draghi tai Benoît Cœuré Draghin poissaollessa), ja lopuksi Kansainvälisen valuuttarahaston (IMF) edustaja (Christine Lagarde tai hänen poissaollessaan Poul Thomsen). Vasta sitten valtionvarainministerit saavat puheenvuoron (ensimmäisenä sen jäsenvaltion ministeri, jonka ‘tapaus’ on keskustelun aiheena). Tämä tarkoittaa, että ennen kuin ensimmäinenkään valtionvarainministeri puhuu, troikka on jo muokannut valmiiksi ‘ilmaston’.
Merkillistä kyllä, kun ministerit lopulta saavat puheenvuoron, he puhuvat ilman ensimmäistäkään aihetta koskevaa tietoa, dataa, briiffejä tms. sisältävää A4:ää edessään. Esimerkiksi kun keskustelu koski Kreikan kriisiä, kokouksissa, joissa edustin Kreikan hallitusta, en saanut edes lähettää esityksiämme muille valtionvarainministereille sähköpostitse. Näinollen he määrittelivät kantansa Kreikan esityksiin ilman, että edes näkivät niitä. Ainoa, minkä he tiesivät, oli troikan edustajien sana, ja minun sanani. Heidän sanansa minun sanaani vastaan!
Järkyttävä läpinäkymättömyys
Ensimmäisen Euroryhmän kokouksen jälkeen, johon osallistuin (se kesti kymmenen tuntia ja käsitteli yksinomaan Kreikkaa), pyysin sihteeriäni lähettämään minulle kokouksen transkription, jotta voisin muistuttaa itselleni kuka-sanoi-mitä-milloin, ennen kuin voin briiffata hallitukseni muut ministerit. Kauhukseni hän toi minulle käsittämättömät uutiset: “Mitään pöytäkirjaa, muistiinpanoja tai transkriptiota ei ole olemassa.”
Tämä oli uskomatonta. Huone, jossa Euroryhmän kokoukset pidetään on täynnä mikrofoneja, kameroita ja näyttöjä, jotka toistavat jokaisen puheen reaaliajassa. Se, että kokouksesta ei ole mitään tallennetta on sekä käsittämätöntä että skandaali.
Onko mitenkään ihme, että Euroryhmän taloudellinen kriisi on täydessä vauhdissa kokonaiset kuusi vuotta siitä, kuin se alkoi?
Vuonna 2009 työttömyys hyppäsi keskimääräisestä 5%:sta noin 12%:iin sekä Yhdysvalloissa että euroalueella. Yhdysvalloissa se on pudonnut takaisin siihen, mitä se oli ennen kriisiä. Euroalueella se on sitkeästi 12%:ssa.
Tärkeä syy sille, että euroalue ei ole toipunut taantumasta on tapa, jolla Euroryhmää hallitaan.
Troikan hallitseva asema, troikan, jota kiinnostaa oman valtansa säilyttäminen (enemmän kuin Euroopan elpyminen) ja päätöksentekoprosessin täydellinen  läpinäkymättömyys (mikä sallii villinä juoksevan troikan epäonnistuneiden politiikkojen toistamisen) tekee Euroryhmästä selkeän ja välittömän vaaran Euroopan tulevaisuudelle.
Mitä on tehtävissä?
Ensimmäisen askelen tulee olla salaisuuden verhon nostaminen, jotta eurooppalaiset saavat mahdollisuuden arvioida, työskenteleekö Euroryhmä heidän hyväkseen.

Allekirjoita ja jaa DiEM25:n vetoomus
ja päästä päivänvalo sisään!

On aika TOIMIA! Allekirjoita vetoomus Läpinäkyvyys Eurooppaan Nyt!


1
Tämä tuli minulle selväksi kun euroryhmän kokouksessa 27s kesäkuuta 2015, haastoin Euroryhmän presidentin Jeroen Dijsselbloemin päätöksen loukata EU:n yleistä
yksimielisyysperiaatetta antamalla julkilausuma, johon Kreikan hallitus ei yhtynyt. Kun pyysin lainopillista näkemystä, sihteeristö sanoi minulle: “Euroryhmää ei ole mainittu EU:n sopimuksissa, ja se toimii epämuodollisena kokouksena. Näinollen se ei ole minkäänlaisten kirjoitettujen sääntöjen alainen.”
2
Ecofin koostuu kaiken 28 EU-valtion valtionvarainministereistä, toisin sanoen, se sisältää myös ei-euroalueen valtionvarainministerit. Kokemukseni perusteella Ecofin ei koskaan haastanut Euroryhmän päätöksiä. Euroryhmän presidentti yksinkertaisesti luki euroryhmän julkilausuman Ecofinille, ja Ecofin hyväksyi sen ilman keskustelua.

Do you want to be informed of DiEM25's actions? Sign up here

Simply not good enough: a look at the policy programmes of German political parties

A comparison of DiEM25’s Green New Deal for Europe policy programme with the programmes of other German political parties.

Read more

Germany: will the federal election bring any positive change for Europe?

With 16 years of Angela Merkel coming to an end, who will be the next German chancellor? By Clemens Holtmann.

Read more

Art and culture in autocracies that pass for democracies

If there is a next future, the EU should support dissident art and culture producers living in autocracies.

Read more

Emotion is at the heart of politics — the Left must remember that

Emotion should not be deified, nor eluded as the quintessence of politics. It is a necessary condition, though not a sufficient one.

Read more